KARIES JA DIASTEEMAT

Hevosilla on hammassairauksia, kuten kariesta ja diastemoja eli suurentuneita hammasvälejä, jotka aiheuttavat hevoselle epämukavuutta. Kariesta on kahta muotoa.: perifeerinen eli hampaan ulkopinnan karies ja infundibulaarinen eli purupinnan kariesta. Karies tarkoittaa bakteerien aiheuttamaa hammaspinnan reikiintymistä/syöpymää. Infundibulaariselle kariekselle altistaa, jos hevosella on vaillinaisesti täyttyneitä kuoppamaisia kohtia yläposkihampaissa (infundibulumin hypoplasia), joihin kertyy ruokaa. Infundibulaarinen karies voi aiheuttaa hampaan juuriytimen tulehtumisen ja lisää hampaan murtumariskiä. Vakava infundibulaarinen karies (luokka 3 tai luokka 2 syvä karies) suositellaan paikattavan.

Perifeerinen karies voi aiheuttaa ientulehdusta, syövyttää hammasvälejä aiheuttaen ruoan kertymistä, levitä purupinnalle aiheuttaen vauriota juuriytimiin sekä lisätä hampaan murtumariskiä. Koska hevosella on jatkuvasti puhkeavat poskihampaat, kariesta saadaan hoidettua ja eteneminen pysähtymään suun olosuhteita muuttamalla, jolloin ienrajasta alkaa nousemaan tervettä hammasta n. 3 mm vuodessa. Perifeerisen karieksen hoidossa tärkeimpänä riskitekijänä pidetään ruoan sokeripitoisuutta. Suurin sokerin lähde hevosilla on heinä. Karieksessa hevosen heinän sokeripitoisuudeksi suositellaan alle 100 g/kg ka. Heinäanalyysistä voi tarkistaa sokeripitoisuuden. Jos sokeripitoisuus on korkeampi, suositellaan ainakin osa heinistä liuotettavan ennen syöttämistä 30 min lämpimässä vedessä sokerin liuottamiseksi. Esimerkkinä, jos hevonen syö 10 kg heinää, jonka sokeripitoisuus on 100 g/kg ka, saa hevonen heinästä sokeria 1 kg päivässä. Jos sokeripitoisuus on 180 g/kg ka, saa hevonen 1,8 kg sokeria päivässä. Myös väkirehuiksi suositellaan vähäsokerisia vaihtoehtoja. Happamia (omenat, säilöheinä) ja hampaisiin tarttuvia ruokia (leivät, puuromaiset tai pellettimäiset ruoat) suositellaan vältettävän, jos karies tilanne on vakava. Pellavan ym. voi antaa vellimäisenä.

Diastemoihin eli suurentuneisiin hammasväleihin voi pakkaantua ruokaa syvälle ientaskuun aiheuttaen ientulehdusta ja hampaan kiinnityskudoksen tulehdusta (parodontiitti). Diastemojen hoidossa tärkeää on hammasvälien puhdistaminen ja mahdollisen purennan epätasaisuuden korjaaminen eläinlääkärin toimesta. Diastemojen hoidossa voidaan käyttää väliaikaista paikkamateriaalia, jotta ientaskut pääsevät parantumaan.