Eläinlääkärimme Maarit Penttilä tekee akupunktiohoitoja hevosille.

 

Akupunktion käyttöindikaatiot ovat laajat. Akupunktiota voidaan käyttää kivun hoitoon (Esim. tuki- ja liikuntaelimistö, ruuansulatuskanava), sisätautiongelmat (esim. mahan ja suoliston sairaudet, hengitysteiden sairaudet), tammojen kiimaongelmat (esim. vaikeat kiimat, niihin liittyvä kipu ja käytöshäiriöt), suorituskyvyn ongelmat ja ihosairaudet.

​

Pääasiassa hoito tehdään ilman rauhoitusta, yksilölliset tarpeet huomioiden. 

Rokotusta ei suositella tehtäväksi samaan aikaan akupunktion kanssa. Hippoksen dopingsäännöt kieltävät akupunktion kilpailupäivänä. Meillä akupunktiohoidot tehdään joko neuloilla tai laserilla (laserilla Hippoksen dopingvaroaika 96 tuntia).

​

Parhaiten akupunktio tunnetaan kivunhoitomenetelmänä, mutta akupunktion käyttötarkoitukset ovat paljon laajemmat. Kiinalaisen lääketieteen ajatus perustuu tasapainoon ja jatkuvaan liikkeeseen tasapainon säilyttämiseksi; potilasta hoidetaan siis kokonaisuutena. Tavoitteena on selvittää, mikä sairauden aiheutti ja mitä muita seurauksia potilaalla on elimistössä. Esimerkkinä hevosen mahahaava; suppeasti ajateltuna kyse on mahan sairaudesta, jota hoidamme lääkkeillä. Nykyisin tiedämme, että stressi vaikuttaa mahahaavan syntyyn. Kiinalaisen lääketieteen näkökulmasta stressi on altistava tekijä, joka on vaikuttanut elimistön tasapainoon siten, että lopulta mahahaavat alkavat muodostua. Entä sitten mahahaavan aiheuttamat seuraukset? On kipua vatsan alueella ja selässä. Suolistokaan ei toimi kuten pitäisi. Saattaa turvottaa, esiintyy pissaamistarvetta. Mieli muuttuu apeaksi tai kiukkuiseksi.  Tässä on se kokonaisuus, johon pyrimme saamaan apua akupunktiolla.

​

Mitä ne akupunktiossa käytettävät pisteet ovat? 

​

Klassisia akupisteitä on 361 kpl ja näiden lisäksi on iso joukko ekstrameridiaanisia pisteitä. Pääpiirteittäin kuvattuna akupiste on ihonalaiskudoksen kohta, jossa sidekudos on rakenteeltaan löyhempää. Akupisteeseen tulee vapaita hermopäätteitä, verisuonia, imusuonia. Yleensä paikallisesti näissä kohdissa on myös runsaasti mastsoluja.

 Akupisteen stimuloinnin paikalliset reaktiot ovat kivunlievitys, inflammatorinen vaste ja verenkierron parantuminen alueella. Nämä paikalliset reaktiot ovat vasta hyvin pieni osa hoidollista kokonaisuutta, jonka akupisteestä lähtevät hermopäätteet mahdollistavat. Hermoja pitkin tieto ärsykkeestä jatkaa selkäydinkanavaan, sieltä aivoihin ja muihin kohde-elimiin. Tämä kokonaisuus (erittäin yksinkertaistettuna) selittää sen, miksi akupunktio vaikuttaa paitsi kipuun niin myös elimistön muuhun toimintaan, kuten suolistoon. Toiminnallisen MRI:n avulla on pystytty osoittamaan näitä vaikutuksia aivojen toiminnassa ja biomarkkereiden avulla puolestaan muualla ihmiselimistössä.

Monesti akupunktio mielletään vain akupisteiden neulottamisena, mutta neulottamista vastaavaa vaikutusta, saadaan myös mm. akupainannalla ja laserilla.

​

​

Länsimainen lääketiede vs. kiinalainen lääketiede

​

Nämä eivät ole toisiaan poissulkevia vaan parhaimmillaan näillä yhdessä saadaan aikaiseksi paras hoitotulos. Vain hyvin harvat lääkkeet ovat vasta-aihe akupunktiohoidoille. Lääkkeelliselle hoidolle on aina aikansa ja paikkansa. Lisäksi länsimaisen lääketieteen diagnostiikka antaa paljon enemmän tietoa sairaudesta kuin kiinalaisen lääketieteen.

Akupunktiolla voidaan mahdollisesti saada vähennettyä lääkkeen määrää, esimerkiksi kipulääke. Akupunktiohoito voi olla myös jatkumoa jo saadulle lääkkeelliselle hoidolle, esimerkiksi krooniset maha- ja suolistosairaudet. Toisaalta akupunktiota voidaan käyttää ennaltaehkäisevänä hoitona, jotta lääkkeellisiin hoitoihin ei olisi tarvetta. Tästä esimerkkinä urheiluhevosten hoitaminen akupunktiolla, jotta elimistö pysyisi suorituskykyisenä rankan treenijakson aikana.

​